TJ 100!
Tänään mulla on enää 100 päivää ennen lähtöä. Siis tuntuu jotenkin aivan uskomattomalta, että niin vähän aikaa on jäljellä, kun muistan kouluvuoden alussa katsoneeni päivälaskuria ja siinä oli melkein vuosi jäljellä. En osaa edes kuvailla miltä tää tuntuu, koska en yksinkertaisesti osaa sanoa. Mulla on kuitenkin vielä hoitamattomia asioita esim. tuberkuloositesti ja mahdollinen hammaslääkärikäynti. Viisumi paperitkaan ei ole vielä tulleet, mutta mä toivon, että ne tulee nopeesti. Mulla on nimittäin viisumihaastattelu jo 7.6 ja ne pitäis olla siihen mennessä valmiit. Viisumihaastattelun lisäksi mulla on samana päivä viimeinen lähtövalmennus Riihimäellä, johon mennään siis sen viisumihomman jälkeen. Me käydään siellä vielä varmaan jotain kulttuurieroja ja semmosta. Siellä olisi siis tarkoitus nukkua ja seuraavana päivänä on vielä jotain muuta ohjelmaa. Ehkä vähän kuumottaa se haastattelu (en tiiä miksi), mutta uskon sen menevän kuitenkin hyvin. Muutenkin mulla menee tosi hyvin ja se johtuu osaksi varmaan siitä, että ulkona on ollut tosi hyvät ilmat ja koulu loppuu. Ne tuo enemmän kesäfiilistä.
Koeviikko alkaa tiistaina ja voin sanoa, että ei oikein ole motivaatiota lukea tai tehdä mitään muutakaan, mutta viimeiset puristukset vielä ja sitten alkaa kesäloma (JEE)! Mulla on koeviikolla kuusi koetta; äikkä, terveystieto, yhteiskuntaoppi, uskonto, psykologia ja enkku. Kaikki on lukuaineita, joten hommaa riittää, mutta kyllä niistä selvitään, koska ennekin on selvitty. Kieltämättä on vähän jännä juttu, että muilla ehtii alkaa koulu syksyllä ennen kun lähden, mutta sitten ainakin ehdin viettää vielä enemmän aikaa kavereiden, perheen ja sukulaisten kanssa. En tiiä menenkö istumaan mun kavereiden tunneille, etten vaan makaa kotona ja panikoi :D. Mun on kuitenkin pakko pitää itseni kiireisenä, etten ala miettimään liikaa ja huolehtimaan ihan pienistä turhista asioista. Se on kuitenkin vaan vuosi mun elämästä ja oon tosi kiitollinen mun perheelle ja sukulaisille tästä mahdollisuudesta lähteä, koska tiedän ihmisiä jotka haluaisi lähteä, mutta ne ei voi.
Kesällä aioin ainakin viettää mahdollisimman paljon aikaa mun kavereiden kanssa. Mummin kanssa aiotaan tehdä karjalanpiirakoita, koska se on hyvä tekemään niitä ja haluisin tehdä niitä sitten mahdollisesti myös Jenkeissä. Isovanhempienkin kanssa haluun muutenkin viettää osan kesästä, koska ne on mulle tärkeitä.
Syksyllä on totta kai ohjelmassa pakkaamista (tästä oon kauhuissani), sitten tietty tuliaisten osto, läksiäiset, mun kohdalla myös panikointi, koska oon aika kova panikoimaan pakkauksen ja sen kanssa, että oon oikeesti lähdössä vuodeksi pois mun mukavuusalueelta. Se on varmaan kuitenkin ihan normaalia, että tuntuu koko ajan siltä, että haluisin vaan lähteä, mutta toisaalta haluisin vaan jäädä tänne mun pieneen kuplaan elelemään. Luulen, että aika paljon itkemistä tulee kuulumaan mun lähtöön varsinkin sitten lähempänä.
Sit mun ehdoton lemppari! Oon lähdössä Hawaijille Tammikuussa 2020. Se on semmonen mun järjestön järjestämä Reunion-matka ja sinne tulee muita vaihtareita ympäri USA:n. Oon todella innoissani, koska jos en nyt sinne menisi, en tiiä menisinkö sitten ikinä, kun sinne on vaan vähän hankala lähteä. Varmaankin on myös hauska nähdä tuttuja ihmisiä ja varsinkin suomalaisia sitten puolenvuoden jälkeen.
Musta tuntuu tosi turvalliselta lähteä, koska oon jutellut tosi paljon mun host-perheen kanssa ja ne on kertonut paljon asioita mitä tulee tapahtumaan ja millaista siellä on. Kuvia ollaan lähetelty puolin ja toisin ja keskusteltu tosi paljon kaikesta. Kaikki vaikuttaa älyttömän ihanilta ihmisiltä ja odotan niiden tapaamista tosi innolla.
Kaikkein tärkeintä on elää hetkessä ja nauttia joka päivästä, vaikka se saattaa kuulostaa kliseiseltä. Henkilökohtaisesti hetkessä eläminen on mulle tosi hankalaa, koska tykkään suunnitella ja miettiä asioita, mutta tärkeintä on etten mieti tai aseta älyttömiä ennakko-odotuksia liiaksi.
Yritän nyt selvitä koulun loppuun ja aloittaa kesäloman. Oon tekemässä postausta mitä kaikkea ennen vaihtovuotta tapahtuu ja julkaisen sen vähän myöhemmin. Ylipäätään fiiliksistä ja muusta myöhemmin.
-Emilia
Koeviikko alkaa tiistaina ja voin sanoa, että ei oikein ole motivaatiota lukea tai tehdä mitään muutakaan, mutta viimeiset puristukset vielä ja sitten alkaa kesäloma (JEE)! Mulla on koeviikolla kuusi koetta; äikkä, terveystieto, yhteiskuntaoppi, uskonto, psykologia ja enkku. Kaikki on lukuaineita, joten hommaa riittää, mutta kyllä niistä selvitään, koska ennekin on selvitty. Kieltämättä on vähän jännä juttu, että muilla ehtii alkaa koulu syksyllä ennen kun lähden, mutta sitten ainakin ehdin viettää vielä enemmän aikaa kavereiden, perheen ja sukulaisten kanssa. En tiiä menenkö istumaan mun kavereiden tunneille, etten vaan makaa kotona ja panikoi :D. Mun on kuitenkin pakko pitää itseni kiireisenä, etten ala miettimään liikaa ja huolehtimaan ihan pienistä turhista asioista. Se on kuitenkin vaan vuosi mun elämästä ja oon tosi kiitollinen mun perheelle ja sukulaisille tästä mahdollisuudesta lähteä, koska tiedän ihmisiä jotka haluaisi lähteä, mutta ne ei voi.
Kesällä aioin ainakin viettää mahdollisimman paljon aikaa mun kavereiden kanssa. Mummin kanssa aiotaan tehdä karjalanpiirakoita, koska se on hyvä tekemään niitä ja haluisin tehdä niitä sitten mahdollisesti myös Jenkeissä. Isovanhempienkin kanssa haluun muutenkin viettää osan kesästä, koska ne on mulle tärkeitä.
Syksyllä on totta kai ohjelmassa pakkaamista (tästä oon kauhuissani), sitten tietty tuliaisten osto, läksiäiset, mun kohdalla myös panikointi, koska oon aika kova panikoimaan pakkauksen ja sen kanssa, että oon oikeesti lähdössä vuodeksi pois mun mukavuusalueelta. Se on varmaan kuitenkin ihan normaalia, että tuntuu koko ajan siltä, että haluisin vaan lähteä, mutta toisaalta haluisin vaan jäädä tänne mun pieneen kuplaan elelemään. Luulen, että aika paljon itkemistä tulee kuulumaan mun lähtöön varsinkin sitten lähempänä.
Sit mun ehdoton lemppari! Oon lähdössä Hawaijille Tammikuussa 2020. Se on semmonen mun järjestön järjestämä Reunion-matka ja sinne tulee muita vaihtareita ympäri USA:n. Oon todella innoissani, koska jos en nyt sinne menisi, en tiiä menisinkö sitten ikinä, kun sinne on vaan vähän hankala lähteä. Varmaankin on myös hauska nähdä tuttuja ihmisiä ja varsinkin suomalaisia sitten puolenvuoden jälkeen.
Musta tuntuu tosi turvalliselta lähteä, koska oon jutellut tosi paljon mun host-perheen kanssa ja ne on kertonut paljon asioita mitä tulee tapahtumaan ja millaista siellä on. Kuvia ollaan lähetelty puolin ja toisin ja keskusteltu tosi paljon kaikesta. Kaikki vaikuttaa älyttömän ihanilta ihmisiltä ja odotan niiden tapaamista tosi innolla.
Kaikkein tärkeintä on elää hetkessä ja nauttia joka päivästä, vaikka se saattaa kuulostaa kliseiseltä. Henkilökohtaisesti hetkessä eläminen on mulle tosi hankalaa, koska tykkään suunnitella ja miettiä asioita, mutta tärkeintä on etten mieti tai aseta älyttömiä ennakko-odotuksia liiaksi.
Yritän nyt selvitä koulun loppuun ja aloittaa kesäloman. Oon tekemässä postausta mitä kaikkea ennen vaihtovuotta tapahtuu ja julkaisen sen vähän myöhemmin. Ylipäätään fiiliksistä ja muusta myöhemmin.
-Emilia
Kommentit
Lähetä kommentti